Lyhyesti: Äiti kuvailee kysymyksessään psykologin vastaanotolle, että sen jälkeen, kun hänen entinen miehensä löysi uuden kumppanin, hänen poikansa mukaan isän kotitalouden säännöt ovat muuttuneet. Poika kertoo hänelle, ettei tiedä, ketä totella, pelkää tekevänsä virheen ja kysyy, päättääkö myös isän kumppani hänestä. Teksti ei sisällä psykologin vastausta.
- Vanhemmat pystyivät äidin mukaan eron jälkeen sopimaan koulusta, harrastuksista ja tavallisista velvollisuuksista.
- Äiti kertoo, että hänen entisen miehensä kumppani puuttuu kotitehtäviin, tietokoneaikaan, ruokaan ja satujen katseluun.
- Äiti kuvailee omaa lähestymistapaansa kieltojen syiden selittämiseksi ja riittävän päätösvapauden antamiseksi.
- Poika ei välitettyjen sanojen mukaan tiedä, ketä totella, pelkää tekevänsä virheen ja kysyy, päättääkö isän kumppani hänestä.
Vuorottelevassa huoltajuudessa olemme entisen mieheni kanssa vähitellen löytäneet tavan sopia poikamme koulusta, harrastuksista ja päivittäisistä velvollisuuksista. Hän on nyt kahdeksanvuotias, ja mielestäni tilanne alkoi mutkistua sen jälkeen, kun hänen isänsä löysi uuden kumppanin. En halua, että se kuulostaa siltä, etten toivoisi hänelle uutta suhdetta. Minua huolestuttaa enemmän se, miten poikani mukaan isän kotitalouden säännöt ovat muuttuneet ja miten epävarmaksi hän itsensä niissä tuntee.
Äiti kuvailee kysymyksessään psykologin vastaanotolle, että sen jälkeen, kun hänen entinen miehensä löysi uuden kumppanin, hänen poikansa mukaan isän kotitalouden säännöt ovat muuttuneet. Poika kertoo hänelle, ettei tiedä, ketä totella, pelkää tekevänsä virheen ja kysyy, päättääkö myös isän kumppani hänestä. Teksti ei sisällä psykologin vastausta.
Tämä kysymys ei koske vain sitä, että kahdella vanhemmalla voi olla erilaisia käytäntöjä kotona. Kuvauksessani esiintyy myös uusi henkilö, joka pojan sanojen mukaan on alkanut määrätä säännöistä. Juuri tätä muutosta ja pojan epävarmuutta yritän nimetä.
Näin sovimme säännöistä eron jälkeen
Ex-mieheni kanssa meillä on kahdeksanvuotias poika vuorotellen asumisen piirissä. Erosimme kolme vuotta sitten. Suhteemme ei ollut aina helppo, mutta vähitellen asetimme säännöt, jotka toimivat meille melko hyvin.

Pystyimme sopimaan koulusta, harrastuksista ja tavallisista velvollisuuksista. Se ei tarkoita, että ajattelimme kaikesta samalla tavalla tai että kaikki sujui ongelmitta. Näkemykseni mukaan löysimme kuitenkin tavan sopia tärkeistä arkipäivän asioista ja varmistaa, että ne olivat selvät molemmille vanhemmille.
Siksi huomaan muutoksen juuri verrattuna siihen, mikä ennen toimi. En kuvaile eron jälkeistä aikaa täysin ongelmattomaksi. Puhun siitä, että loimme ajan myötä säännöt kouluun, harrastuksiin ja tavallisiin velvollisuuksiin liittyen ja että ne toimivat käsitykseni mukaan.
Mikä mielestäni muuttui uuden kumppanin myötä
Tilanne alkoi käsitykseni mukaan mutkistua sen jälkeen, kun ex-mieheni löysi tyttöystävän. Olen iloinen, että hänellä on joku, jonka kanssa hän on tyytyväinen. En halua kyseenalaistaa hänen uutta suhdettaan enkä kuvata sitä ongelmana sinänsä. Huoleni liittyy siihen, että hänen kumppaninsa on kuvaukseni mukaan alkanut puuttua voimakkaasti poikamme kasvatukseen.
Kun poika on isällään, hänen kumppaninsa tarkistaa hänen kotitehtävänsä, päättää kuinka paljon aikaa hän saa viettää tietokoneella ja päättää, mitä hän saa tai ei saa syödä – pojan kertoman mukaan. Nämä ovat konkreettisia tilanteita, joita tapahtuu isän kotona pojan sanojen mukaan. Kyseessä ei ole riippumattomasti varmennettu kuvaus eikä isän tai kumppanin lausunto: tässä tekstissä kuvaan omaa kokemustani ja sitä, mitä poika minulle kertoo.
Ero on minulle tärkeä. Voin puhua siitä, mitä olen kuullut pojalta ja mikä minua huolestuttaa, mutta en voi selittää muiden puolesta, miten he näkevät nämä tilanteet. Heidän kantansa kysymykseen, jonka lähetin neuvontaan, ei ole mainittu.
Kotitehtävät, tietokone, ruoka ja sadut
Säännöt, joista poikani kertoo, liittyvät tavallisiin kotitöihin. Hän mainitsee kotitehtävät, tietokoneajan ja ruoan. Kyse on päätöksistä, joita hän kohtaa isänsä luona ollessaan, ja hänen sanojensa mukaan niistä päättää isän kumppani.
Äskettäin poikani kertoi, että hän oli kieltänyt häntä katsomasta satua. Syyksi hänelle oli sanottu, ettei hän ole enää pieni lapsi. Toisella kertaa hänet oli hänen sanojensa mukaan pakotettu syömään koko ateria, vaikka hän ei ollut nälkäinen. Mainitsen nämä kaksi esimerkkiä sellaisina kuin poikani ne kertoi; en lisää niihin omia tulkintojani hänen motiiveistaan.
Esimerkit ovat erilaisia, mutta molemmissa nousee esiin kysymys siitä, kuka kulloinkin määrää, mitä poika saa tai joutuu tekemään. Sadun kohdalla on kyse kiellosta ja sen perustelusta, ruoan kohdalla vaatimuksesta syödä annos loppuun, vaikka pojan mukaan hän ei ollut nälkäinen. En voi tästä päätellä, miten muut kuvailisivat tilannetta. Minulle nämä tapahtumat ovat merkityksellisiä erityisesti siksi, että poika yhdistää ne isänsä kotitalouden sääntöihin.
Jokaisessa kodissa on hieman erilaiset säännöt
Meillä kotona suhtaudun sääntöihin eri tavalla. Kun kiellän pojaltani jotain, pyrin selittämään syyn. Samalla annan hänelle kohtuullisesti tilaa päättää. Näin kuvaan omaa lähestymistapaani, en sääntöjä, joiden mielestäni pitäisi automaattisesti päteä myös toisessa kodissa.
Entinen aviomieheni oli käsitykseni mukaan aina jossain asioissa sallivampi. En siis sano, että meillä ja pojan isällä olisi ollut samanlainen asenne. Eriävät säännöt kotiemme välillä ovat olleet olemassa aiemminkin; muutos, jota kysymyksessäni kuvaan, liittyy siihen, että poika kokee kumppanin tiukempana kuin kumpikaan vanhemmista.
Siksi kysymykseni ei koske vain kahden vanhemmuustyylin vertailua. Minua huolestuttaa myös se, mikä rooli kasvatuksessa on ihmisellä, joka pojan sanojen mukaan on alkanut määrätä säännöt isän kotitaloudessa. En väitä tietäväni vastausta tai että tietäisin, miten isä ja hänen kumppaninsa ymmärtävät tämän roolin. Kuvaan sitä, mitä poikani kertoo ja mitä huolia se minussa herättää.
Poika ei tiedä, ketä totella
Poikani on jo useaan kertaan sanonut minulle, ettei tiedä, ketä hänen pitäisi totella. Hän sanoo myös pelkäävänsä tekevänsä jotain väärin. Tunnen nämä sanat välillisesti, niin kuin hän on ne minulle kertonut; en esitä niitä hänen tunteidensa riippumattomana arviona enkä muiden perheenjäsenten ilmaisuina.

Hänen epävarmuutensa koskee hänen kertomansa mukaan sitä, mitä hän saa tehdä ja kenen ohjeita hänen tulisi noudattaa. Yhdessä kodissa hän kohtaa säännöt, joita kuvaan omikseni, toisessa säännöt, jotka hänen mukaansa määrää isän kumppani. Poikani kertoo minulle, ettei tiedä, miten niistä saisi selvää, ja että hän pelkää tekevänsä virheen. En voi hänen puolestaan täydentää, mitä hän tarkalleen ottaen ajattelee kullakin hetkellä; voin ainoastaan välittää hänen sanansa.
Viimeksi hän kysyi minulta, päättääkö tuo nainen nyt myös hänestä. Tämä kysymys on jäänyt mieleeni, koska se liittyy hänen toistuviin ilmaisuihinsa siitä, ketä hänen tulisi totella ja mitä tapahtuu, jos hän tekee jotain väärin. Se ei kuitenkaan ole vastaus siihen, mikä rooli isän kumppanilla on tai kuka päättää pojasta. Se on kysymys, jonka poikani esitti minulle ja jonka nyt esitän myös itse: Miten meidän tulisi asettaa terveet rajat, kun hänen isänsä uusi kumppani on tullut mukaan kasvatukseen?
Teksti perustuu äidin kysymykseen, joka on julkaistu Denník N:n psykologisessa neuvontapalstassa. Kyseessä on eksklusiivinen sisältö Denník N:n tilaajille. Toimitettu teksti sisältää vanhemman kysymyksen, ei psykologin vastausta, eikä se tavoita entisen aviomiehen eikä hänen kumppaninsa kantaa.
Mitä teksti sanoo – ja mitä se ei sano
Sisältääkö teksti psykologin vastauksen?
Ei. Se tavoittaa äidin kysymyksen neuvontapalstalle ja hänen kuvauksensa tilanteesta. Asiantuntijan vastausta ei ole toimitettu tekstiin, joten siitä ei voi tehdä ammatillista suositusta eikä valmista ohjetta vastaavan tilanteen ratkaisemiseen.
Kenen näkökulman tämä tarina tavoittaa?
Tarina tavoittaa äidin näkökulman ja pojan ilmaisut sellaisina kuin äiti ne välittää. Teksti ei sisällä isän eikä hänen kumppaninsa kantaa. Kun puhutaan säännöistä, satukiellosta, ruoasta tai pojan epävarmuudesta, kyse on äidin kuvauksesta ja pojan välillisistä sanoista, ei riippumattomasti vahvistetuista havainnoista.
Keskeiset havainnot
- Vanhemmat pystyivät äidin mukaan eron jälkeen sopimaan koulusta, harrastuksista ja tavallisista velvollisuuksista.
- Äiti kertoo, että hänen entisen miehensä kumppani puuttuu läksyihin, tietokoneaikaan, ruokaan ja satujen katseluun.
- Äiti kuvailee lähestymistapaansa kieltojen syiden selittämiseksi ja riittävän päätösvapauden antamiseksi.
- Poika ei välitettyjen sanojen mukaan tiedä, ketä kuunnella, pelkää tekevänsä virheen ja kysyy, päättääkö isän kumppani hänen asioistaan.
