Lyhyesti: Artikkeli selittää, että vanhempien ei tulisi aina pakottaa lapsia jakamaan. Jakaminen edistää ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, mutta joissakin tilanteissa on ok asettaa omat tarpeet tai lelu etusijalle. Lapsia tulisi pikemminkin opettaa jakamaan oikein: luomalla yhteinen leikkitila, näyttämällä esimerkkiä ja kunnioittamalla heidän oikeuttaan sanoa ei, erityisesti sopimattoman tai aggressiivisen käytöksen yhteydessä.
- Jakaminen on hyödyllistä, mutta se ei sovi joka tilanteeseen.
- Lasten tulee oppia suojelemaan omia tarpeitaan ja tavaroitaan.
- Yhteinen leikkitila voi helpottaa lasten jakamista.
- Vanhempien tulisi kannustaa lapsia kysymyksillä ja omalla esimerkillään, ei painostamalla.
- Lasten tulisi osata kieltäytyä leikistä tai jakamisesta, kun joku käyttäytyy heitä kohtaan huonosti tai aggressiivisesti.
Vanhempana olet todennäköisesti joutunut tilanteeseen, jossa lapsesi halusi jotain, jolla joku muu leikki.
Pitäisikö sinun siis aina pakottaa lastasi jakamaan muiden kanssa?
No, me ajattelemme näin: jakaminen on hyvä asia. Se opettaa lapsia olemaan ystävällisiä ja huomaavaisia muita kohtaan. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa jakaminen ei välttämättä ole sopivaa. Esimerkiksi jos leikkisit lapsesi kanssa rannalla ja toinen lapsi tulisi leikkimään myös hiekkalinnoilla – se olisi sopimaton hetki sille, että lapsesi jakaisi linnansa.
Pitäisikö sinun aina pakottaa lastasi jakamaan? Ei! Itse asiassa me uskomme, että on tärkeää, että lapset oppivat, että joskus heidän on seisottava omilla jaloillaan ja huolehdittava ensin omista tarpeistaan!
Se on melko yleinen skenaario: olet lasten kanssa puistossa ja he haluavat leikkiä jollakin. Mutta he eivät ole varmoja, pitäisikö heidän ensin kysyä sinulta, ja niin he tekevät sen silti.
Tai ehkä ystävä tulee ja haluaa leikkiä lelulla, joka kuuluu lapsellesi.
Tai sitten on joku lastesi ystävistä, joka on juuri muuttanut naapurustoon eikä vielä omista leluja. Ja sitten on kaikki ne hetket, kun olemme ruokakaupassa tai hakemassa vaatteita pesulasta ja lapsemme haluavat jotain, mikä ei ole heidän – kuten lehden tai kynän, tai jopa vain tyhjän karkkikääreen kassalta.
Mitä meidän pitäisi tehdä tällaisissa tapauksissa? Pitäisikö meidän aina vaatia, että lapsemme jakavat? Vai onko joskus ok – erityisesti kun he ovat ihmisten kanssa, jotka he tuntevat hyvin – jos he päättävät, etteivät halua luopua lelustaan?
Sinun ei tarvitse opettaa lastasi jakamaan, mutta sinun pitäisi opettaa hänet tekemään se oikein.
Me kaikki tiedämme, että lapsen pakottaminen jakamaan lelunsa voi olla todella vaikeaa, mutta oikea lähestymistapa voi tehdä ihmeitä. Muistan, että omat lapseni olivat nuorempina melko itsepäisiä ja kieltäytyivät antamasta kenenkään muun leikkiä leluillaan. Mutta kun he ymmärsivät, että jakaminen on hauskaa, he eivät koskaan katsoneet taaksepäin!
Yksi parhaista tavoista tehdä lelujen jakamisesta hauskaa on ottaa lapset mukaan yhteisen leikkitilan luomiseen kaikille – heidän on paljon helpompi ymmärtää, kun he näkevät, mitä teet, kuin jos joku vain kertoo, mitä pitää tehdä.
Tässä on muutamia vinkkejä lasten opettamiseen jakamaan:
- Ennen minkään toiminnan aloittamista kysy heiltä, mitkä lelut ovat heidän ja mitkä kuuluvat muille kotona tai koulussa; tämä auttaa pitämään järjestyksen myös myöhemmin!
- Kannusta heitä kokeilemaan uusia asioita esittämällä kysymyksiä, kuten: "Mitä luulet tapahtuvan, jos kokeilemme tätä?" tai "Mitä tapahtuisi, jos tekisimme sen sijaan tämän?". Tämä auttaa lapsia oppimaan kokeilemalla ilman, että he tuntevat olevansa pakotettuja johonkin uuteen (mikä voi aiheuttaa vastarintaa).
Jos lapsi ottaa leluja vain muilta, hän kasvaa uskomaan, että se on ok. Mutta jos opetat heitä pienestä pitäen, että jakaminen on tärkeää, he kasvavat uskomaan, että on normaalia jakaa asioita muiden kanssa – ja se auttaa heitä löytämään enemmän ystäviä.
Me uskomme, että menestyksen avain on opettaa lapsille jakamisesta jo varhaisessa iässä, jotta he ymmärtävät, mitä se tarkoittaa, ennen kuin he aloittavat päiväkodin tai koulun.
On myös tärkeää, että vanhempina opetamme lapsillemme sanoa ei, kun toinen lapsi pyytää jakamaan tai leikkimään heidän kanssaan. Kyse ei ole vain siitä, että sanotaan ei, koska et halua jakaa lelujasi; kyse on myös siitä, että sanotaan ei, kun joku on ilkeä tai aggressiivinen sinua tai tavaroitasi kohtaan.
